Kielestä, mielestä, puheesta ja esiintymisestä…

Tag Archives: puhuminen

Faceliftin voi tehdä kielitaidollekin. Kuvassa koira.

Faceliftin voi tehdä kielitaidollekin. Kuvassa koira.

Automalleille tehdään tämän tästä kohentavia faceliftejä, joten kyllähän sellaisen voi tehdä kielitaidolleenkin.

Kielen käytössä tekemämme virheet antavat kuvaa paitsi kielitaidostamme myös älykkyydestämme. Emme me tietoisesti ajattele virheitä kuullessamme tai lukiessamme, että onpas viestijä yksinkertainen. Se kuva syntyy tiedostamattamme. Siksi muun muassa yritysten asiakaspalvelijoiden kieli kannattaisi huoltaa kuntoon, ettei asiakkaiden usko brändiin horju.

Olen ajat sitten alistunut siihen, että kaikki vain eivät ole kiinnostuneet kielestä tai sen käyttämisen taidosta. Moni saa vaivatta syvän ja rentouttavan unen, kun aletaan puhua kieliopista. Niille, jotka eivät jaksa kielen kanssa puurtaa, olen suunnitellut lyhyen luntin. Sen avulla opetellaan kylmästi ulkoa muutamia keskeisimpiä kielivirheitä. Mitään syvällistä ei tarvitse ymmärtää kielestä, kun jipot opitaan ulkoa tee näin, älä tee näin -esimerkkien avulla. Siitä ne sitten toivottavasti yleistyvät.

Tästä alta voit ladata word-luntin ja tulostaa sen vaikka näyttösi viereen. Voit myös lähettää sen kollegoidesi iloksi. Lisäksi voit lähettää sen myös vaikka Ilta-Sanomien toimitukseen, joka sai aikaan muun muassa tällaisen lauseen jutussaan 11.3.: ”Perhe muutti 300 neliöiseen torniin vuonna 1994, sillä heidän yritys kaipasi lisätilaa.”  Iltapäivälehdet ovat ehkä jo kategorisesti hylänneet yhdysviivojen ja omistusliitteiden käytön liian haasteellisena toimittajille.

Suosituimmat kielivirheet ja korjaussarja

Mainokset

Voin näyttää vähän väsyneeltä, kun tuli katsottua Tappajahai kuudennen kerran...

Voin näyttää vähän väsyneeltä, kun tuli katsottua Tappajahai kuudennen kerran…

Olen jo luonteeltani hyvin suorasanainen ja ilmaisen asiat suhteellisen taloudellisesti. Kasvatukseeni kuului myös sellaisia ”viisauksia” kuin ”Räkänokastakin ihminen tulee, vaan ei tyhjän naurajasta” tai: ”Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa” tai: ”Tyhjät tynnyrit kolisevat”. Onhan siinä ollut opettelemista muuttua tyhjäksi tynnyriksi, joka kolisee sopivasti kokkareilla ”pikkulätinää” eli small talkia.

Luulin joskus 80–90-lukujen vaihteessa, että tuo small talk oli jotakin Ameriikan ihmemaasta taas kerran meille lainattua ja väkisin kulttuuriimme ympättyä. Sittemmin olen ymmärtänyt, että jo isoäitimme ja -isämme taisivat pikkulätinän oikein hyvin.

Kun vieras tuli taloon tai hänet tavattiin kylän raitilla, ei suinkaan käyty suoraan pohdiskelemaan eksistentiaalisia kysymyksiä. Sen sijaan arvioitiin keskustellen senhetkinen säätila, vuodenajan ilmastoilmiöt suhteessa aiempiin vuosiin, vuoden tulo, tai se, mitä oli ehkä odotettavissa, liikkeellä olevat epidemiat sekä nuorison yleisesti tunnettu mahdottomuus.
Aiheista saatiin varovaisesti haarukoiden esiin joitakin, joista voitiin olla yhtä mieltä. Niin saatiin tuntea mukavaa, turvallista yhdessäoloa menemättä sielujen syövereihin. Se hoiti juuri samaa tehtävää kuin small talk. Ilmiö on sukua sille, kun apinalaumassa joku rapsuttelee toistaan: ”Minä viihdyn tässä ja haluan sinulle vain hyvää. Kai sinäkin minulle?”

Luontainen jutustelutaitomme on viime vuosikymmeninä kärsinyt. Meillä on ehkä historiammekin vuoksi syvään juurtunut käsitys, että jos ei ole todella painavaa sanottava, kannattaa olla hiljaa. Kulttuurimme vaatii vakavaa suhtautumista ja asiallisuutta. Nyt me opettelemme siitä poispäin muun muassa Facebookissa ja Twitterissä.

Meidän kulttuurissamme on vielä valtavasti tilaa kevyelle jutustelulle, ilolle, naurulle ja hulluttelulle. Kunpa emme ottaisi itseämme niin hirveän vakavasti!

Viestintä- ja esiintymiskoulutusta http://www.willetway.fi


Äänettä on hankala narista ääniasioista, joten tässä ensimmäinen ääniblogini:

Narinaa äänen narinasta

Narisetko kuin vanha ovi?

Narisetko kuin vanha ovi?


Enkelparven tie kohta luokse vie...

Enkelparven tie kohta luokse vie…

Ensimmäinen sooloesiintymistehtäväni koulussa oli laulaa näyttämöllä kuusijuhlantäyteiselle salille ”Heinillä härkien kaukalon”. Seitsemän vuoden iässä ylenpalttiset odotukset tai jännittäminen eivät vielä olleet tuttuja, mutta opettaja antoi varmuudeksi oman vinkkinsä: ”Katso ihmisten päiden yli salin takaseinän tiilejä, niin luulevat, että katsot heitä.” Jos katsoisi ihmisiä, alkaisi jännittää ja änkyttää ja ties mitä kamalaa tapahtuisi.

Lauloin kovaa ja reippaasti, kuten oli opetettu. Katsoin päiden yli, mutta sitten silmäni jostain syystä poimivat äidin katseen yleisön joukosta, ja sulin leveään hymyyn, koska se tuntui niin hyvältä ja turvalliselta. Myöhemmin äiti kertoi, että ulkokohtainen lauluni muuttui tuolla hetkellä koskettavaksi ja kauniiksi.

Siitä on kauan, mutta havainto on edelleen pätevä. Vasta hyvä yleisökontakti vie viestin perille ja koskettaa. Yleisölle puhuminen on aina vuorovaikutusta vaikka olisitkin yksin äänessä. Takaseinälle voi puhua ilman yleisöäkin, eikä se juuri anna palautetta.

Suurehkolle yleisölle puhuessa kannattaa poimia katselleen yleisöstä muutama kiinnostunut henkilö. Kun puhuu tavallaan yhdelle henkilölle kerrallaan, näkee tämän reaktiot ilmeinä ja saa siten jatkuvaa palautetta. Sitä palautetta ei pidä pelätä, sillä se auttaa reaaliaikaisesti tekemään esityksestä paremman.

Vaikka et voi katsoa jokaista yleisösi yksilöä silmiin, kaikille jää vaikutelma hyvästä kontaktista.

Liioitellun pitkä katsekontakti on piinallinen, ja luonnostaankin ihminen katsoo puhuessaan ja ajatellessaan välillä ”kaukaisuuteen”, siis sivuun, ylös tai ulos. Mutta kun ajatus on taas koossa, on paras tarjoilla se katsekontaktin kera.

Hyvä yleisökontakti syntyy siitä, että valmistaudut hyvin, seisot tanakasti asiasi takana, laitat itsesi likoon ja unohdat sitten itsesi täysin. Se välittyy yleisöön ja uskottavuutesi määrittyy sen kautta. Mikään kaavamainen, ennalta harjoiteltu toiminta ei tuo samaa tulosta. Pieni epävarmuus tekee sinut vain inhimillisemmäksi ja tuo yleisösi vain lähemmäs, jos kontakti on kunnossa.

Jos et uskalla katsoa yleisöäsi silmiin, miten ihmeessä voisit vaikuttaa heihin?!

Ensi kerralla puhutaan ensivaikutelmasta.

Esiintymiskoulutusta: Will & Way / Oili Valkila