Kielestä, mielestä, puheesta ja esiintymisestä…

Tag Archives: esiintymispelko

Spontaanein esitys syntyy, kun valmistautuu kunnolla!

 

Miksi ihan mukavat, fiksut ja oppineetkin ihmiset tekevät puhumisesta itselleen huiman kynnyksen heti, kun kuulijana on joku muu kuin perheenjäsen tai ylin ystävä?

Kun huomio esiintymistilanteessa on täysillä siinä, minkä vaikutuksen minä teen muihin, ja mitä nuokin minusta nyt juuri ajattelevat, ei päähän voi mahtua paljon muuta. Ihmekös, jos prosessori takkuaa!

Aivan pienetkin hiomiset ja valmistautumistoimet voivat antaa paremman varmuudentunteen ja vapautuneemman olon esiintyjälle:

1. Rentoudu juuri ennen esiintymistäsi: haukottele, venyttele, hymyile niin, että silmätkin menevät sikkaralle. Rauhoitu ja vietä yksi keskittymisminuutti aivan yksin vaikka vessassa, jos muualla ei ole rauhallista.

2. Hoida niin, että esityksesi ensimmäisen kaksiminuuttisen sisältö sujuu ongelmitta vaikka kesken unen herätettynä. Sinä lyhyenä aikana jännityksesi laantuu ja kykenet taas ajattelemaan puhuessasi.

3. Anna innostuksesi ja kiinnostuksesi aiheeseesi kuulua puheessasi vaihtelevuutena. Jos innoton äänesi ”makaa” laiskana, energiaton narina täyttää kuulijan korvat ja tuudittaa syvään uneen.

4. Katso yleisöäsi ja kysäise vaikka mielipidettä puheena olevasta asiasta. Saat itse tauon ja yleisö pysyy kiinnostuneena.

5. Muista, että yleisösi haluaa sinun onnistuvan ja tukee sinua!

 

(ensi viikolla seuraavat 5 vinkkiä)

Mainokset

Esiintyminen pelottaa hoitajaa enemmän kuin vastuu ihmisistä?!

Sairaanhoitajatuttava kertoi, että heikäläisten pitäisi työnantajan mielestä päivittää itseään viiden kurssipäivän verran vuodessa. Työnantaja maksaa, mutta vaatii koulutuksessa käyneen tekemään kokemastaan tiivistelmän ja esittämään sen kollegoilleen.

Systeemi on hyvä siksi, että kerran oppii kuullessaan, toisen kerran kirjoittaessaan ja kolmannen kerran kertoessaan. Asia sisäistyy mieleen todella hyvin, kun siihen joutuu syventymään kunnolla ja muodostamaan siitä niin eheän kokonaiskuvan, että sen voi siirtää muillekin. Samalla muut saavat mahdollisuuden omaksua uutta tietoa kiteytetysti. Ei ehkä samaa määrää kuin itse kurssin käynyt, mutta ainakin maistiaisia.

Mutta mutta…

Vaatimus on monen hoitajan mielestä niin kova, että kurssit jäävät jo monetta vuotta käymättä. Asioiden esittäminen toisille tuntuu ylittämättömältä haasteelta.

Tähänkö meidän koululaitoksemme valmistaa? Tai hoitajien ammatillinen koulutus? Toisten kohtaaminen yleisönä on pelottavampaa kuin vaikkapa vakavasti loukkaantuneen, verisen onnettomuusuhrin elvyttäminen?
Väitetään, että esiintymispelko voittaa jopa kuolemanpelon yleisyydessään ja voimakkuudessaan.

Pitäisiköhän meillä kaikissa koulutusasteissa peruskoulusta lähtien lisätä keinoihin enemmän ”piirrä ja kerro -menetelmää” ja muuta toiminnallista ja aktiivista oppimista, jotta tiedon siirtämisestä tulisi tottumus ja perinne? Yhdysvalloissa esitetään asioita paljon enemmän pitkin koulutaivalta, jolloin esittäminen menettää pelottavuutensa. Kynnys kuluu pois. Se näkyy sikäläisten koulutettujen aikuisten viestintävalmiuksissa.

Meillä tarvitaan vielä pitkään kursseja aikuisten esiintymispelon hälventämiseen, eikä jämäkkyyskoulutuksestakaan ole haittaa.
Se ilo ja voitonriemu, joka paistaa ihmisestä, joka löytää oman esiintymistapansa ja rohkaistuu ensimmäisen kerran esittämään on upea näky!