Kielestä, mielestä, puheesta ja esiintymisestä…

Category Archives: Uncategorized

Kuuntele yleisösi loppukysymykset tarkasti, niin tiedät, mikä meni perille ja miten asiasi kiinnosti.

Kuuntele yleisösi loppukysymykset tarkasti, niin tiedät, mikä meni perille ja miten asiasi kiinnosti.

Nyt lähestytään jo kiinnostavan ja mukaansatempaavan esityksesi loppua. Pidä pieni tauko ja kokoa ajatuksesi vaikkapa siemaisemalla tilkka vettä.

1. Kun olet käynyt läpi esityksesi kaikki ydinkohdat, kertaa vielä, mitä esitit, ja mikä asiasi keskeinen merkitys on.

2. Pyydä yleisöltäsi palautetta, kommentteja tai kysymyksiä. Kommentointimahdollisuus on hyvä olla mukana, koska kysyminen voi olla haastavaa heti uuden asian vastaanottamisen jälkeen. Se vaatii usein sulattelua. Kommentitkin paljastavat sinulle sen, onko asia mennyt perille niin kuin ajattelit. Ne antavat ehkä vielä mahdollisuuden korjata vastauksessasi jotain oleellista esityksessäsi.

3. Jos niin onnekkaasti käy, että joku kommentoi – puhumattakaan, että joku kysyy jotakin – kuuntele tarkasti. Hänen myöhempi arvionsa esityksesi laadusta voi riippua täysin vastauksestasi, vaikka olisit puhunut hyvin viimeiset puoli tuntia. Osoita, että kuuntelit tarkasti ja arvostavasti esimerkiksi käyttämällä jotain kysyjän käyttämää sanavalintaa tai heittämällä tarkistuskysymys: ”Ymmärsinkö nyt oikein, että tarkoitit kysymykselläsi kaikkia käytettävissä olevia vanhan puupinnan pohjustuskeinoja?” Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Jos ne kuulostavat sinusta tyhmiltä, jokin esityksessäsi ei ehkä ole mennyt aiotusti perille.

4. Suunnittele esityksesi yhteenveto ja päättäminen etukäteen niin hyvin, että voit tehdä sen huolettomasti ja varmasti hyvä yleisökontaktin säilyttäen. Yleisöllesi jää myönteinen kuva esiintymisestäsi ja parempi luottamus esityksesi sisältöön.

5. Jos olet jakanut jonkinlaisen materiaalin, josta kuulijasi voivat seurata esitystäsi ja ehkä tehdä muistiinpanoja, olet varmasti liittänyt siihen myös yhteystietosi, ainakin meiliosoitteesi, josta sinut tavoittaa jälkeenpäin. Jos et ole, liitä ne  esityksesi viimeiseen diaan ja jätä näkyville riittävän pitkäksi aikaa muistiinpanemista varten. Voit myös jakaa käyntikorttejasi tai jättää niitä saataville sivupöydälle. Ehkä joku kiinnostuu asiastasi viipeellä ja haluaa ottaa yhteyttä.

Ensi viikolla tehdään yleisöanalyysi hyvän esityksen pohjaksi!

Oili Valkila

Mainokset

Näytä, piirrä ja kerro! Tekeminen lisää kiinnostavuutta ja antaa sulatteluaikaa kuulijalle.

Näytä, piirrä ja kerro! Tekeminen lisää kiinnostavuutta ja antaa sulatteluaikaa kuulijalle.

Hyvä sisältö saa kuulijoiden korvat hörölle. Se täytyy vain jäsennellä hyvin, että se osuu ja uppoaa ja tuloksena on onnistunut puhe-esitys:

1. Valitse esitykseesi aiheestasi keskeisimmät 3 teemaa ja keskity niiden käsittelyyn.

2. Kerro oma kokemuksesi asiastasi. Se lisää uskottavuuttasi. Jos sinulla ei ole aiheestasi kokemuksia esimerkeiksi, keksi niitä etukäteen ja kysy muilta. Kysy myös yleisöltä kokemuksia aiheesta puhuessasi: ”Onko joku teistä joskus joutunut kuvaamaani tilanteeseen? Mitä teit silloin?”

3. Joskus saat häkellyttävän vaikean tai vaikeaselkoisen kysymyksen yleisöstä. Heitä pallo ovelasti eteenpäin; ”Mitä te vastaisitte kysyjälle?” Pienen keskustelun jälkeen kysyjä on saanut vastauksensa ja sinä pääset eteenpäin.

4. Pysy niin konkreettisissa ilmaisuissa kuin vain voit ja havainnollista, havainnollista, havainnollista… Kuulija arvostaa sinua, kun saat hänet ymmärtämään ja siis tuntemaan itsensä fiksuksi. Jos vain sinä tunnut fiksulta, kukaan ei nauti.

5. Ne kirotut powerpointitkin selkeyttävät asiaasi hyvin tehtyinä. Huonoja ei luonnollisesti kannata näyttääkään, yleisösi on nähnyt niitä jo paljon. Muista, että powerpoint-sivu voi olla myös pelkkä aiheelle keskeinen kuva. Se kertoo kuulijalle, missä mennään juuri nyt ja auttaa jäsentämään. Mahdollisuus jäsentää uutta asiaa on oppimisen – ja kiinnostuksen – edellytys.

Ensi viikolla seuraavat viisi vinkkiä!


Tieke ry:n digikirjaseminaarissa mietittiin tänään muun muassa, tuhoaako lukemisen digitaalistuminen ihmisten keskittymiskyvyn.

Uusissa ilmiöissä on aina nähty mörköjä. Möröissä on se hyvä puoli, että ne hidastavat kehitystä vähän turvallisempaan ja ymmärrettävään tahtiin. Ne on kuitenkin helppo tunnistaa jo historiasta; Sokrates arveli kirjoitetun kielen syövän ihmisten muistin. Gutenbergin irtokirjasintuotannon piti niin ikään tärvellä kauniiden, käsin kopioitujen kirjojen sivistynyt maailma. Videolaitteen piti tehdä lapsista sarjamurhaajia ja kännykän lopettaa kyläreissut ja sosieteeraaminen tykkänään.

Tosi on, että nettilukeminen tapahtuu lyhyissä pätkissä. TL; DR (too long, did’nt read) tulee helposti kuittina puisevaan selvitykseen. Lyhyydellä ei kuitenkaan tarvitse olla suoraa heikentävää vaikutusta keskittymiskykyymme. Lineaarinen tapa edetä kymmeniä sivuja yhdellä istumalla voi jopa kehittyä syvällisemmäksi tavaksi ymmärtää, kun asioissa voi valita eri etenemissuuntia ja lähestymistapoja linkkien kautta. Me kun havaitsemme, ymmärrämme ja opimme asioita eri tavoilla.

Kirjallisuuden maailman tekninen puoli sekä kustannus- ja ansaintalogiikka ovat myllerryksessä, jonka tulos – tai edes välitilinpäätös – ei vielä näy. Niiden myllerryksestä en kuitenkaan kanna huolta. Sen sijaan vähän huolestuttaa se, selviytyykö kirjailija myllerryksestä. Kun laitteet (ipad) sensuroivat sisältöjä ja kustantajan ainoa arvo on taloudellinen, ei uusia kirjailijoita pääse syntymään, koska sellainen on aina suuri taloudellinen riski. Jos kirjailija ei syö leipää, ei kirjojakaan synny – millään tekniikalla.

 


Älä pelkää mikkiä,
se voi olla kaverisi.

Sinä olet jostain syystä puhumassa. Ehkä sinut on peräti pyydetty siihen tai olet asiasi harras tuntija?  Ehkä oletkin se rohkea suomalainen, joka on päättänyt tulla hyväksi puhujaksi puhumalla paljon ja usein?
Hienoa! Yleisösi haluaa varmasti sinun onnistuvan. Anna heille se ilo.  Unohda siis itsesi ja anna palaa.

Aivan pienetkin hiomiset ja valmistautumistoimet voivat antaa paremman varmuudentunteen ja vapautuneemman olon esiintyjälle:

1. Tarkista vielä ennen esiintymistäsi, että kaikki tarvitsemasi havainnollistamis- ynnä muut välineet ovat paikalla ja toimivat.

2. Älä väheksy mikrofonin käyttöä, äänesi ei ehkä kuitenkaan kanna. Mikki tarjoaa myös tekemistä hermostuneelle kädellesi ja yleensä se myös parantaa ääntäsi. Yleisö myös kuuntelee sinua varmemmin, kun se on helppoa.

3. Laske hartiat sieltä korvista, mihin jännitys on ne nostanut.

4. Älä anna jännityksen pakottaa sinua raapimaan itseäsi tai tekemään muutakaan tiedostamatonta sijaistoimintaa. Roikkuva käsi on ihan hyvä, ja jos ei ole, niin pistä se vaikka taskuun.

5. Puhu sitä kielimuotoa tai murretta, joka on sinulle ominainen. Jos yrität kokemattomana tuottaa yhtäkkiä yleiskieltä eli ”kirjakieltä”, tulos ei yleensä mairittele. Kuulostat änkyttävältä teeskentelijältä. Aitous ei myöskään löydy murteesta, joka ei ole ikiomasi. Ole sinä, sillä siinä olet varmasti kaikkein paras!

 

Oili Valkila


Spontaanein esitys syntyy, kun valmistautuu kunnolla!

 

Miksi ihan mukavat, fiksut ja oppineetkin ihmiset tekevät puhumisesta itselleen huiman kynnyksen heti, kun kuulijana on joku muu kuin perheenjäsen tai ylin ystävä?

Kun huomio esiintymistilanteessa on täysillä siinä, minkä vaikutuksen minä teen muihin, ja mitä nuokin minusta nyt juuri ajattelevat, ei päähän voi mahtua paljon muuta. Ihmekös, jos prosessori takkuaa!

Aivan pienetkin hiomiset ja valmistautumistoimet voivat antaa paremman varmuudentunteen ja vapautuneemman olon esiintyjälle:

1. Rentoudu juuri ennen esiintymistäsi: haukottele, venyttele, hymyile niin, että silmätkin menevät sikkaralle. Rauhoitu ja vietä yksi keskittymisminuutti aivan yksin vaikka vessassa, jos muualla ei ole rauhallista.

2. Hoida niin, että esityksesi ensimmäisen kaksiminuuttisen sisältö sujuu ongelmitta vaikka kesken unen herätettynä. Sinä lyhyenä aikana jännityksesi laantuu ja kykenet taas ajattelemaan puhuessasi.

3. Anna innostuksesi ja kiinnostuksesi aiheeseesi kuulua puheessasi vaihtelevuutena. Jos innoton äänesi ”makaa” laiskana, energiaton narina täyttää kuulijan korvat ja tuudittaa syvään uneen.

4. Katso yleisöäsi ja kysäise vaikka mielipidettä puheena olevasta asiasta. Saat itse tauon ja yleisö pysyy kiinnostuneena.

5. Muista, että yleisösi haluaa sinun onnistuvan ja tukee sinua!

 

(ensi viikolla seuraavat 5 vinkkiä)


Esiintyminen pelottaa hoitajaa enemmän kuin vastuu ihmisistä?!

Sairaanhoitajatuttava kertoi, että heikäläisten pitäisi työnantajan mielestä päivittää itseään viiden kurssipäivän verran vuodessa. Työnantaja maksaa, mutta vaatii koulutuksessa käyneen tekemään kokemastaan tiivistelmän ja esittämään sen kollegoilleen.

Systeemi on hyvä siksi, että kerran oppii kuullessaan, toisen kerran kirjoittaessaan ja kolmannen kerran kertoessaan. Asia sisäistyy mieleen todella hyvin, kun siihen joutuu syventymään kunnolla ja muodostamaan siitä niin eheän kokonaiskuvan, että sen voi siirtää muillekin. Samalla muut saavat mahdollisuuden omaksua uutta tietoa kiteytetysti. Ei ehkä samaa määrää kuin itse kurssin käynyt, mutta ainakin maistiaisia.

Mutta mutta…

Vaatimus on monen hoitajan mielestä niin kova, että kurssit jäävät jo monetta vuotta käymättä. Asioiden esittäminen toisille tuntuu ylittämättömältä haasteelta.

Tähänkö meidän koululaitoksemme valmistaa? Tai hoitajien ammatillinen koulutus? Toisten kohtaaminen yleisönä on pelottavampaa kuin vaikkapa vakavasti loukkaantuneen, verisen onnettomuusuhrin elvyttäminen?
Väitetään, että esiintymispelko voittaa jopa kuolemanpelon yleisyydessään ja voimakkuudessaan.

Pitäisiköhän meillä kaikissa koulutusasteissa peruskoulusta lähtien lisätä keinoihin enemmän ”piirrä ja kerro -menetelmää” ja muuta toiminnallista ja aktiivista oppimista, jotta tiedon siirtämisestä tulisi tottumus ja perinne? Yhdysvalloissa esitetään asioita paljon enemmän pitkin koulutaivalta, jolloin esittäminen menettää pelottavuutensa. Kynnys kuluu pois. Se näkyy sikäläisten koulutettujen aikuisten viestintävalmiuksissa.

Meillä tarvitaan vielä pitkään kursseja aikuisten esiintymispelon hälventämiseen, eikä jämäkkyyskoulutuksestakaan ole haittaa.
Se ilo ja voitonriemu, joka paistaa ihmisestä, joka löytää oman esiintymistapansa ja rohkaistuu ensimmäisen kerran esittämään on upea näky!


Tässä et aiheen arkaluontoisuuden vuoksi näekään harjoitustyövideotani vaan pelkän still-kuva siitä…

Päätin juuri videoeditoinnin kurssin, joka oli todella kiinnostava ja tarjosi aivan huimaavia mahdollisuuksia. Tosin koulutuskoneet töksähtelivät tämän tästä, koska eivät oikein enää jaksaneet vääntää tuoreinta editointiohjelmaversiota. Seuraavaksi onkin vain saatava omaan vuorokauteen 48 tuntia.

Onhan se selvä, että jos yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, niin kuinka paljon vaikutusta pienellä videopätkällä onkaan! Se selviää jo vilkaisemalla Youtubea kaikessa täyteläisyydessään. Jatkossa aion itsekin osallistua sen täyttämiseen aktiivisesti.

Moolokin kita kuten Youtube täyttyy hassuilla asioilla, joista lähes jokaiselle kertyy kokijoita, kun pallomme on niin suuri; koira imee kissaa, poliisi varastaa ja talonmies tippuu katolta. Ehkä paljouteen syntyy jotakin terävämpää kärkeä vähitellen, jos laatu alkaa merkitä jotakin. Mutta ehkä ei ala. Ehkä lonkalta kuvatut hauskat kotivideot täyttävät rauhassa tietoisuutemme viimeisenkin vapaan sopen.

Videon tehokkuuden ja kaiken paljouden kääntöpuoli on kuitenkin se, että jos nyt koetan pärjätä tuoreella neliytimisellä, 16-gigaisella kannettavalla härpäkkeellä, ei sillä tehne mitään enää vuoden, kahden päästä. Uudet videot, klipit ja editointiohjelmaversiot paisuvat kaiken aikaa ja vaativat yhä enemmän muistia ja vääntöä pyöriäkseen. Tilaahan saa kaupasta, mutta tässä kilpavarustelussa pärjääminen näännyttää: iso kone -> isommat ohjelmat -> lisätilaa -> isompi kone -> isommat ohjelmat, joissa lisäherkkuja -> lisää vääntöä -> pilvee…