Kielestä, mielestä, puheesta ja esiintymisestä…

Category Archives: Esiintyminen

Todennäköisesti altto, voimakas, itsenäinen nainen.

Todennäköisesti altto, voimakas, itsenäinen nainen.

Kanssaihmisen äänen korkeus – siis taajuus – vaikuttaa hyvin paljon siihen, millainen kuva hänestä muodostuu. Hyvin matalaääninen mies kuulostaa meistä usein uskottavalta. Kimittävä nainen joskus tyhjäpäiseltä blondilta. Korkea-ääninen mies nuoremmalta kuin on.

Oopperassa altto ei koskaan saa prinsessan roolia. Hän on äiti tai noita. Prinsessana on sopraano ikään ja kokoon katsomatta. Ensirakastaja taas on tenori. Baritoni on kuningas tai isä.

Hyvässä, elävässä puheessa äänenkorkeus hieman vaihtelee puhutun sisällön ja puhujan tunnetilan mukaan. Oman äänensä peruskorkeutta ei kuitenkaan voi oikeasti ja pysyvästi muuttaa seurauksitta. Äänen luonnolliseen perustaajuuteen vaikuttaa äänihuulten pituus ja massa. Kun ne ovat suuremmat, ääni on matalampi.

Naisten uskottavuuden johtajina on arveltu kärsivän korkeasta puheäänestä. Margaret Thatcheria kehotettiin nuorempana käyttämään matalampaa ääntä ollakseen uskottava. Äänensä korkeutta ei kuitenkaan kannata lähteä mestaroimaan, siitä ei seuraa mitään hyvää.  Sen sijaan sosiaalisissa yhteyksissä äänessä vaikuttaa moni muukin seikka kuin taajuus. Ääni ilmaisee tunnepuolta myös intonaatiolla, painotuksella, ajoituksella ja energian käytön määrällä. Jos siis kaipaa uskottavuutta, kannattaa satsata rauhalliseen, huolelliseen ääntämiseen ja hidastaa tempoaan.

Mikä on miehen puheen perustaajuus?
– Osallistu veikkaamiseen Puhetyö-verkkolehdessä. Kirjaudu samalla myös Puhetyön kaksiviikoittaisen, ilmaisen uutiskirjeen tilaajaksi!

Mainokset

Riittävän hitaasti puhuvaa kuunnellaan tarkemmin ja uskotaan paremmin.

Riittävän hitaasti puhuvaa kuunnellaan tarkemmin ja uskotaan paremmin.

Puheviestintää opettaessani en ole vielä koskaan joutunut kehottamaan ketään puhumaan nopeammin. Sen sijaan aika monia joutuu toistuvasti pyytämään hidastamaan tuotostaan. Tunnen hyvin tuon nopean tuottamisen ongelman, sillä olen itse nuorena ollut ujo sokeltaja. Olen siis purskauttanut puheeni nopeana, epäselvänä ja sotkuisena vyörynä vastaanottajalle.

Miksi monet – erityisesti nuoret – puhuvat liian nopeasti?

Meidän mielestämme puhujan rooli on aina pitänyt jotenkin ”ansaita”. Jos on ryhtynyt puhumaan, niin on ainakin kohtaliasta vapauttaa kanava kohtalaisen nopeasti muiden käyttöön. Nuorena halusin vapauttaa kanavan hyvinkin nopeasti muiden, nähdäkseni sen paremmin ansaitsevien, käyttöön. Sitä seurasi hämillistä sokellusta. Rohkene siis ottaa kanava itsellesi ja pitää se rauhallisesti hallussasi ja ääntää huolellisesti. Sinulla on siihen oikeus. Keskeyttämisiä ei kannata pelätä, voit niistä huolimatta pitää kanavan itselläsi. Arvostettu puhuja ei yleensä ole se nopein.

Miten puhetulva rauhoitetaan

Jos puhujaa kehottaa hidastamaan, hän muistaa hidastamisen yhden lauseen ajan. Sitten ollaan takaisin samassa rallissa. Yleensä puhuja ei edes usko puhuvansa nopeasti. Jos käytettävissä on joukko ystäviä tai vaikka kollegoja, kannattaa lukea heille pätkä romaania omalla luonnollisella nopeudellaan, ja pyytää arviota. Kuulija tunnistaa parhaiten oikean nopeuden, jolla viesti välittyy parhaiten.

Ääneenlukemisharjoitusta kannattaa silloin tällöin toistaa itsekseen, niin se alkaa kantaa hedelmää.

Käytännön opit hyvän puheen pitämiseen saa täältä


Sitten juhlimaan ja kuulemaan bestmanin hauska puhe!

Sitten juhlimaan ja kuulemaan bestmanin hauska puhe!

Olin tullut häätaloon jo edellisiltana kuten moni muukin, sillä matka oli pitkä. Olin luvannut morsiamelle, että huolehtisin kaikkien yövieraiden aamiaisesta, hänellä itsellään kun luonnollisesti olisi laittautumis- ynnä muita kiireitä.

Enää viimeiset aamiaispiirakat loikoivat tarjottimella, kun kylläinen bestman pyysi vaimoltaan kynää. Paperinpalan hän oli jo löytänytkin. Kynän saatuaan hän kysyi vaimoltaan: ”Mitähän mun pitäis sanoa?” Hän halusi kuulemma puhua rennosti, ei pönöttää. Valmistautuminen olisi varmaankin pilannut rentouden.

En tiedä, mitä bestman kirjoitti paperiinsa, kun hääjuhlaan oli pari tuntia aikaa. Häissä hän takelteli ja jaaritteli jotakin, mikä ei oikein kuulostanut hääpuheelta vaatimattomallakaan skaalalla arvioituna.

Mistä hääpuheessa  on kysymys?

Ei bestmanin nokkeluuden tai puhetaidon todistamisesta. Siinä on kysymys läheisen arvostamisesta niin, että haluaa osaltaan tehdä tämän hääjuhlasta miellyttävän ja unohtumattoman elämyksen.

Sulhanen pyytää bestmanikseen itselleen tärkeän, läheisen henkilön. Bestmaniksi myöntyvä hyväksyy myös tehtävän mukana seuraavan roolin. Bestmanin ei toki ole mikään pakko puhua, mutta jos hän päättää tehdä sen, se pitäisi otta nöyränä ja tehdä hyvin. Parhaimmillaan siitä jää kumpaisellekin elämän kestävä, lämmin muisto.

Mitä puheessa voisi olla?

Koska sulhanen on pyytänyt kyseistä henkilöä tuohon luottotehtävään, heillä on ilmeisesti yhteistä historiaa joko ystävinä tai sukulaisina.  Lapsuudesta ja nuoruudesta löytyy varmasti hauskoja, lämpimiä ja liikuttaviakin muistoja. Ehkä tarina siitä, miten sulhasta pelottivat tytöt, kun hän ensimmäisen kerran meni tarhaan. Tai muuta hassua. Ei kuitenkaan ilkeyksiä eikä nolostuttavia juttuja aiemmista naissuhteista. Satiiri on tyylilajina sen verran vaativa, että sitä en ottaisi valikoimaan häissä lainkaan.

Kokematon bestman onnistuu puheessaan varmimmin, kun

1. puhuu omaa ja kielenparttaan, tuttua murrettaan

2. suunnittelee myönteisen puheensa todella hyvissä ajoin ja sitten omaksuu sen niin hyvin, ettei tarvitse lunttia

3. puhuu aidosti, omana itsenään ja vahvasti hetkessä läsnä ollen

Tuon pariminuuttisen puheen tarkoitus on kohottaa iloista juhlatunnelmaa. Sen ei tarvitse tehdä vaikutusta syvällisillä pohdinnoilla. Se on mukava päättää maljan nostoon hääparin kunniaksi.

Hääpuheen niin kuin minkä tahansa puheen suunnittelua ja pitämistä oppii helposti kursilla. Sellainen on muun muassa Hansalaisopistossa Tampereella 29.4. klo 16 alkaen.


Äänettä on hankala narista ääniasioista, joten tässä ensimmäinen ääniblogini:

Narinaa äänen narinasta

Narisetko kuin vanha ovi?

Narisetko kuin vanha ovi?


Putouksen osuville hahmoille on hauska nauraa. Niiden piirteet ovat peräisin yleisistä stereotypioista, joita me kaikki tunnemme. Se tekee niistä yhteistä hupia.

Tänne vain kaikki ylikuluneet muotisanat. Uusien keksijä ja kunniaa ja laakereita!

Tänne vain kaikki ylikuluneet muotisanat. Uusien keksijä saa kunniaa ja laakereita!

Maneeri on esiintyjälle itselleen huomaamaton tapa, jonka yleisö huomaa. Jollakulla maneeri on äänenkäytössä; Jari Sarasvuo toi aikanaan ehkä USA:n-matkoiltaan muistoksi teinityttömäisen äänenpainon nostamisen lauseen loppuun. Suomenkielinen ei tee niin kysymyslauseissakaan eikä Jarikaan varmaan enää. Joku toinen kallistaa päätään aina tietyllä tavalla, joku taas puhuu puolet lauseistaan silmät kiinni. Joku toistaa tiettyjä sanoja, termejä tai muoti-ilmauksia yli tarpeen. Itse tökin silmälasejani ylöspäin useammin kuin tarvitsisi. Näin minulle on kerrottu, itse en ole sitä huomannut. Maneerit ovatkin itselle tiedostamattomia.

Maneereista on oikeastaan haittaa vasta sitten, kun toiset kiinnittävät niihin enemmän huomiotaan kuin itse esitettävään asiaan. Jotkin maneerit toisissa ärsyttävät suunnattomasti. Itse koen nykyään haasteelliseksi katsoa TV:stä erästä ”illan murha -ohjelmaa”, jossa punapäinen tutkija on unohtanut pysyvästi päänsä vinoon.

Niin sanotun hevonpaskabingon pelaaja nauttii aina seminaareissa kuullessaan luennoitsijalta seuraavia muoti-ilmauksia:

toimintakehys, big picture, huippumyyjä, konsepti, ruohonjuuritaso, conversio, pitkässä juoksussa, osaamistaso, prosessi, fokusointi, hajauttaminen, 24/7, arjen johtajuus, verkostoituminen, break-even-point, fasilitoida, utilisaatio, toimintaympäristö, action plan, substanssiosaaminen,  haamuraja, lähiruoka, ydinosaaminen, voimavarat, henkilöstön sopeuttaminen, synergia, case, tilanneherkkyys, dynaaminen, missio, profiloituminen, segmentti, itseohjautuvuus, signaali, resursointi, allokointi, asiakaslähtöisyys, konsepti, funktio, dynamiikka tai  tarpeeton englanninkielinen sana, esimeriksi  ”Se on tosi cool!”, ”Se on up to you!”.

– BINGO!

Moni noista ilmauksista on täyttä käyttötavaraa bisnesmaailmassa tänäänkin. Kielimuoteja kannattaa tarkastella aina välillä siltä kantilta, ilmaisevatko ne oikeasti enää mitään muuta kuin käyttäjänsä profiloitumista ensivaikutelmassa tiettyyn segmenttiin. Tuoreet ilmaukset tekevät kuulijoille hyvää ja saattavat tehdä käyttäjästään kiinnostavamman, jopa saada hänet erottumaan joukosta.
Tärkeintä ehkä on, etteivät muotisanat leviäisi toimistojen seinien sisältä arkikielen puolelle: ”Miisa-Marialle tuntuu olevan haasteellista verkostoitua muiden päiväkotilasten kanssa. Hänen pitäisi fokusoida enemmän toimintaympäristöön ja harjoittaa sosiaalisia taitojaan verkostoitumalla”.

Esiintymis- ja kielenkäyttökoulutusta www.willetway.fi


Amerikkalaisissa elokuvissa älykkyyttä viestitään silmälaseilla.

Amerikkalaisissa elokuvissa esiintyjän älykkyyttä viestitään silmälaseilla.

Tulin kolmivuotisen koulutuksemme ensimmäisenä iltana luokkahuoneeseen kuin muutkin; tuntematta ketään. Jokunen oli tullut jo aiemmin ja valinnut paikkansa sieltä täältä. Menin toiseen riviin ikkunasta, etupaikalle, jotta kuulisin ja näkisin hyvin. Ikkunarivissä vieressäni istui muutama osallistuja, joille aloin jutella.

Kolme vuotta myöhemmin me kahdessa rivissä vierekkäin istuneet viisi ihmistä päätimme koulutuksemme ylimpinä ystävinä ja ystävyys jatkuu. En lainkaan usko, että se tapahtui siksi, että istuimme lähekkäin. Istuimme lähekkäin, koska olimme päättäneet niin tullessamme luokaan ensimäistä kertaa. Se päätös perustui ensivaikutelmiimme, joita emme luonnollisestikaan tiedostaneet.

Väitetään, että ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Ainakin se on todella hankala ja hidas muuttaa.

Miksi ihminen luo ensivaikutelmia?

Ihmisellä on lajia suojeleva tapa muodostaa nopeasti kokonaiskuva uudesta tilanteesta tai henkilöstä. Pitää päättää nopeasti, täytyykö paeta vai jäädä seuraamaan.

Esivaikutelman syntymistapa on kullakin vähän erilainen ja perustuu yksilön älyyn, kokemuksiin, kulttuuriin ja moniin muihin seikkoihin, jotka tekevät hänestä juuri hänet. Se on kuin tutka, joka yhden ilmiön sijasta havaitsee kerralla 20 ilmiötä muodostaen niistä automaattikuvan. Se voi myös erehtyä. Iso sukellusvene tutkassasi saattaakin olla vain parvi pieniä kaloja, jotka näkyvät virheellisesti möhkäleenä. Silloin ensivaikutelmaa pitää voida muuttaa.

Jos kehon kieli, eleet ja ilmeet ovat ristiriidassa henkilön puheen sisällön kanssa, kehon viestiä uskotaan lujemmin. Miksikö? Kehoa ei tiedosteta, joten sillä on vaikeampi valehdella. Emme myöskään hylkää toisen epäilyttäviä sanoja tieten, vaan tiedostamattamme. Ensivaikutelmia ei syntyisikään, jos tiedostaisimme kaikki havaintomme ja tulkintamme niistä.

Mikä kaikki vaikuttaa ensivaikutelmassa?

Ensivaikutelman luomiseen osallistuu kaikki, mikä henkilöstä näkyy, kokonaisuudesta yksityiskohtiin.

1. Lähinnä kokonaisuutta ovat kehon koko ja asento. Väitetään, että pitkät ihmiset saavat keskimäärin suurempaa palkkaa kuin pienet tai lihavat. En ole löytänyt noita tutkimuksia, vain kuullut sellaisista. Kookasta henkilöä saatetaan kuitenkin kuunnella helpommin. Suurikin keho vaikuttaa kuitenkin voimattomalta, jos hartiat ovat kasassa. Onko hänellä surua tai sairautta?

2. Jo näin pian listalla tulee ulkoinen olemus; millaiset vaatteet ja kengät, millainen kampaus, meikki ja millaiset mahdolliset silmälasit hänellä on? Vaatteet ja lähes koko ulkoinen olemus ovat nykyään itse valittuja. Ne paljastavat, millaisena haluamme ympäristömme näkevän meidät. Homssuinen olemus tuo mieleen, ettei henkilö välitä paljonkaan, mitä muut hänestä ajattelevat. Viimeistä hiussuortuvaa myöten huoliteltu henkilö voi olla näyttävä, mutta herättää helposti epäilyksen, että pinta on jostain syystä tehtyä ja erilaista kuin henkilön aito sisus. Kompensoiko hän epävarmuuttaan?

3. Miten hän liikuttaa itseään? Ovatko liikkeet ja eleet suuria vai pieniä, nopeita vai hitaita? Jos hän on esiintymässä, miten hän käyttää tilan? Liikkeiden ja eleiden suuruus korreloi usein itsevarmuuden ja temperamentin kanssa. Monilla suomalaisilla käsieleet ovat hyvin pieniä ja temperamentti on hillitty, jopa ujo.  Texasissa taas kaikki on suurta. Pienieleisyys voi kertoa arkuudesta, epävarmuudesta ja vaatimattomuudesta, mutta se ei tarkoita, että henkilö olisi esiintyjänä heikko. Suurempi ego, korkea-aktiivinen temperamentti, innostus ja omanasiansa tunteminen voivat yhdessä tuottaa suuremmat ja vauhdikkaammat eleet sekä rohkeamman tilankäytön.

Se, että henkilön kehon liikkeet, asento ja eleet ovat hyvässä yhteydessä hänen parhaillaan puhumaansa sisältöön, kertoo rennosta keskittyneisyydestä.

4. Yksi ilmeiden ja tilankäytön yhdistymä on henkilön katse. Esimerkiksi puhujan katse voi olla nauliutunut yhteen tai muutamaan kohteeseen tai se voi osaltaan puhutella kuulijoita voimakkaallakin kontaktilla kohdettaan vaihtaen. Katse kertoo rehellisyydestä ja sanojensa takana seisomisesta. Suora rohkea katse herättää luottamusta, vilkuilijaa pidetään vilunkina. Röyhkeä, ylipitkä katse tai tuijotus puolestaan herättää halun paeta. Hississä ihmiset joutuvat jakamaan tilansa niin että henkilökohtainen reviiri jää – ainakin suomalaiselle – liian pieneksi. Silloin tilaa haetaan katseella; toista ei katsota päin, sillä se olisi liian röyhkeää, tuntuisi liian lähelle tulemiselta.

5. Ihmisen vireystila vaihtelee, mutta esimerkiksi esiintyjän kohdalla aktiivinen vireystila vie viestiä paremmin perille. Se kertoo puhujan innostuneisuudesta omaan asiaansa ja tempaisee kuulijan mukaansa paremmin. Heikko vireystila voi paljastua passiivisuudesta, asennosta ja huonosta ryhdistä, vaisusta äänenkäytöstä ja eleettömyydestä.

Monet ensivaikutelman osatekijöistä ovat nonverbaaleja. Niihin voi kiinnittää huomiota, mutta niitä ei missään nimessä pidä alkaa opetella tai harjoitella. Jos haluat antaa varman ensivaikutelman esiintyjänä, tee läksyt: valmistaudu hyvin, tunne asiasi, nuku riittävästi ja huolehdi ulkoisesta olemuksestasi. Hyvä ensivaikutelma tulee seurauksena.

Ensi kerralla mietitään maneereita.

Esiintymiskoulutusta: Will & Way / Oili Valkila


Enkelparven tie kohta luokse vie...

Enkelparven tie kohta luokse vie…

Ensimmäinen sooloesiintymistehtäväni koulussa oli laulaa näyttämöllä kuusijuhlantäyteiselle salille ”Heinillä härkien kaukalon”. Seitsemän vuoden iässä ylenpalttiset odotukset tai jännittäminen eivät vielä olleet tuttuja, mutta opettaja antoi varmuudeksi oman vinkkinsä: ”Katso ihmisten päiden yli salin takaseinän tiilejä, niin luulevat, että katsot heitä.” Jos katsoisi ihmisiä, alkaisi jännittää ja änkyttää ja ties mitä kamalaa tapahtuisi.

Lauloin kovaa ja reippaasti, kuten oli opetettu. Katsoin päiden yli, mutta sitten silmäni jostain syystä poimivat äidin katseen yleisön joukosta, ja sulin leveään hymyyn, koska se tuntui niin hyvältä ja turvalliselta. Myöhemmin äiti kertoi, että ulkokohtainen lauluni muuttui tuolla hetkellä koskettavaksi ja kauniiksi.

Siitä on kauan, mutta havainto on edelleen pätevä. Vasta hyvä yleisökontakti vie viestin perille ja koskettaa. Yleisölle puhuminen on aina vuorovaikutusta vaikka olisitkin yksin äänessä. Takaseinälle voi puhua ilman yleisöäkin, eikä se juuri anna palautetta.

Suurehkolle yleisölle puhuessa kannattaa poimia katselleen yleisöstä muutama kiinnostunut henkilö. Kun puhuu tavallaan yhdelle henkilölle kerrallaan, näkee tämän reaktiot ilmeinä ja saa siten jatkuvaa palautetta. Sitä palautetta ei pidä pelätä, sillä se auttaa reaaliaikaisesti tekemään esityksestä paremman.

Vaikka et voi katsoa jokaista yleisösi yksilöä silmiin, kaikille jää vaikutelma hyvästä kontaktista.

Liioitellun pitkä katsekontakti on piinallinen, ja luonnostaankin ihminen katsoo puhuessaan ja ajatellessaan välillä ”kaukaisuuteen”, siis sivuun, ylös tai ulos. Mutta kun ajatus on taas koossa, on paras tarjoilla se katsekontaktin kera.

Hyvä yleisökontakti syntyy siitä, että valmistaudut hyvin, seisot tanakasti asiasi takana, laitat itsesi likoon ja unohdat sitten itsesi täysin. Se välittyy yleisöön ja uskottavuutesi määrittyy sen kautta. Mikään kaavamainen, ennalta harjoiteltu toiminta ei tuo samaa tulosta. Pieni epävarmuus tekee sinut vain inhimillisemmäksi ja tuo yleisösi vain lähemmäs, jos kontakti on kunnossa.

Jos et uskalla katsoa yleisöäsi silmiin, miten ihmeessä voisit vaikuttaa heihin?!

Ensi kerralla puhutaan ensivaikutelmasta.

Esiintymiskoulutusta: Will & Way / Oili Valkila