Kielestä, mielestä, puheesta ja esiintymisestä…

Author Archives: willetway

Todennäköisesti altto, voimakas, itsenäinen nainen.

Todennäköisesti altto, voimakas, itsenäinen nainen.

Kanssaihmisen äänen korkeus – siis taajuus – vaikuttaa hyvin paljon siihen, millainen kuva hänestä muodostuu. Hyvin matalaääninen mies kuulostaa meistä usein uskottavalta. Kimittävä nainen joskus tyhjäpäiseltä blondilta. Korkea-ääninen mies nuoremmalta kuin on.

Oopperassa altto ei koskaan saa prinsessan roolia. Hän on äiti tai noita. Prinsessana on sopraano ikään ja kokoon katsomatta. Ensirakastaja taas on tenori. Baritoni on kuningas tai isä.

Hyvässä, elävässä puheessa äänenkorkeus hieman vaihtelee puhutun sisällön ja puhujan tunnetilan mukaan. Oman äänensä peruskorkeutta ei kuitenkaan voi oikeasti ja pysyvästi muuttaa seurauksitta. Äänen luonnolliseen perustaajuuteen vaikuttaa äänihuulten pituus ja massa. Kun ne ovat suuremmat, ääni on matalampi.

Naisten uskottavuuden johtajina on arveltu kärsivän korkeasta puheäänestä. Margaret Thatcheria kehotettiin nuorempana käyttämään matalampaa ääntä ollakseen uskottava. Äänensä korkeutta ei kuitenkaan kannata lähteä mestaroimaan, siitä ei seuraa mitään hyvää.  Sen sijaan sosiaalisissa yhteyksissä äänessä vaikuttaa moni muukin seikka kuin taajuus. Ääni ilmaisee tunnepuolta myös intonaatiolla, painotuksella, ajoituksella ja energian käytön määrällä. Jos siis kaipaa uskottavuutta, kannattaa satsata rauhalliseen, huolelliseen ääntämiseen ja hidastaa tempoaan.

Mikä on miehen puheen perustaajuus?
– Osallistu veikkaamiseen Puhetyö-verkkolehdessä. Kirjaudu samalla myös Puhetyön kaksiviikoittaisen, ilmaisen uutiskirjeen tilaajaksi!


Riittävän hitaasti puhuvaa kuunnellaan tarkemmin ja uskotaan paremmin.

Riittävän hitaasti puhuvaa kuunnellaan tarkemmin ja uskotaan paremmin.

Puheviestintää opettaessani en ole vielä koskaan joutunut kehottamaan ketään puhumaan nopeammin. Sen sijaan aika monia joutuu toistuvasti pyytämään hidastamaan tuotostaan. Tunnen hyvin tuon nopean tuottamisen ongelman, sillä olen itse nuorena ollut ujo sokeltaja. Olen siis purskauttanut puheeni nopeana, epäselvänä ja sotkuisena vyörynä vastaanottajalle.

Miksi monet – erityisesti nuoret – puhuvat liian nopeasti?

Meidän mielestämme puhujan rooli on aina pitänyt jotenkin ”ansaita”. Jos on ryhtynyt puhumaan, niin on ainakin kohtaliasta vapauttaa kanava kohtalaisen nopeasti muiden käyttöön. Nuorena halusin vapauttaa kanavan hyvinkin nopeasti muiden, nähdäkseni sen paremmin ansaitsevien, käyttöön. Sitä seurasi hämillistä sokellusta. Rohkene siis ottaa kanava itsellesi ja pitää se rauhallisesti hallussasi ja ääntää huolellisesti. Sinulla on siihen oikeus. Keskeyttämisiä ei kannata pelätä, voit niistä huolimatta pitää kanavan itselläsi. Arvostettu puhuja ei yleensä ole se nopein.

Miten puhetulva rauhoitetaan

Jos puhujaa kehottaa hidastamaan, hän muistaa hidastamisen yhden lauseen ajan. Sitten ollaan takaisin samassa rallissa. Yleensä puhuja ei edes usko puhuvansa nopeasti. Jos käytettävissä on joukko ystäviä tai vaikka kollegoja, kannattaa lukea heille pätkä romaania omalla luonnollisella nopeudellaan, ja pyytää arviota. Kuulija tunnistaa parhaiten oikean nopeuden, jolla viesti välittyy parhaiten.

Ääneenlukemisharjoitusta kannattaa silloin tällöin toistaa itsekseen, niin se alkaa kantaa hedelmää.

Käytännön opit hyvän puheen pitämiseen saa täältä


wastebin.jpg

Hiivasienilääkemainokset saavat tämän, laatuaan ensimmäisen roskis-maininnan. Se myönnetään mainonnan rimanalituksille.

Yleensä ärsyynnyn räksyttämään tv-mainoksista siksi, että niitten lukijat eivät osaa painottaa sanottavaansa kuten luonnollista suomen kieltä painotetaan.

Nyt sain uuden syyn kouristuskohtauksiin. Naisten hiivasienitulehduksiin mainostetaan helppoja, reseptittä saatavia lääkkeitä. Hyvä, että on lääkkeitä, mutta kuka mainosmies noita mainosten älynväläyksiä oikein tuottaa?
Miksikö olen varma että se on juuri mies? No siksi, että kukaan nainen ei käyttäisi hiivasienilääkettä mainostaessaan kuvana hirmuisen näköistä metsäsientä. Sen täytyy olla miehinen mielikuva kaikessa ällöttävyydessään.
Tuoreempi mainos samasta aiheesta taas esittää kuvan joulupiparista, ja ääni sanoo ”Tähän ei hiivaa tarvita”. Okei, me kaikki tiedämme, mitä pipari slangissa merkitsee, mutta olisikohan tyylitaju nyt kerta kaikkiaan päässyt mainoksen luojalta hukkumaan.

Annan tästedes mielestäni pahimmille mainosmaailman rimanalituksille kunniamaininnan ”roskis”. Nämä hiivasienilääkemainokset saavat yhdessä ensimmäisen roskis-maininnan.


Faceliftin voi tehdä kielitaidollekin. Kuvassa koira.

Faceliftin voi tehdä kielitaidollekin. Kuvassa koira.

Automalleille tehdään tämän tästä kohentavia faceliftejä, joten kyllähän sellaisen voi tehdä kielitaidolleenkin.

Kielen käytössä tekemämme virheet antavat kuvaa paitsi kielitaidostamme myös älykkyydestämme. Emme me tietoisesti ajattele virheitä kuullessamme tai lukiessamme, että onpas viestijä yksinkertainen. Se kuva syntyy tiedostamattamme. Siksi muun muassa yritysten asiakaspalvelijoiden kieli kannattaisi huoltaa kuntoon, ettei asiakkaiden usko brändiin horju.

Olen ajat sitten alistunut siihen, että kaikki vain eivät ole kiinnostuneet kielestä tai sen käyttämisen taidosta. Moni saa vaivatta syvän ja rentouttavan unen, kun aletaan puhua kieliopista. Niille, jotka eivät jaksa kielen kanssa puurtaa, olen suunnitellut lyhyen luntin. Sen avulla opetellaan kylmästi ulkoa muutamia keskeisimpiä kielivirheitä. Mitään syvällistä ei tarvitse ymmärtää kielestä, kun jipot opitaan ulkoa tee näin, älä tee näin -esimerkkien avulla. Siitä ne sitten toivottavasti yleistyvät.

Tästä alta voit ladata word-luntin ja tulostaa sen vaikka näyttösi viereen. Voit myös lähettää sen kollegoidesi iloksi. Lisäksi voit lähettää sen myös vaikka Ilta-Sanomien toimitukseen, joka sai aikaan muun muassa tällaisen lauseen jutussaan 11.3.: ”Perhe muutti 300 neliöiseen torniin vuonna 1994, sillä heidän yritys kaipasi lisätilaa.”  Iltapäivälehdet ovat ehkä jo kategorisesti hylänneet yhdysviivojen ja omistusliitteiden käytön liian haasteellisena toimittajille.

Suosituimmat kielivirheet ja korjaussarja


Sitten juhlimaan ja kuulemaan bestmanin hauska puhe!

Sitten juhlimaan ja kuulemaan bestmanin hauska puhe!

Olin tullut häätaloon jo edellisiltana kuten moni muukin, sillä matka oli pitkä. Olin luvannut morsiamelle, että huolehtisin kaikkien yövieraiden aamiaisesta, hänellä itsellään kun luonnollisesti olisi laittautumis- ynnä muita kiireitä.

Enää viimeiset aamiaispiirakat loikoivat tarjottimella, kun kylläinen bestman pyysi vaimoltaan kynää. Paperinpalan hän oli jo löytänytkin. Kynän saatuaan hän kysyi vaimoltaan: ”Mitähän mun pitäis sanoa?” Hän halusi kuulemma puhua rennosti, ei pönöttää. Valmistautuminen olisi varmaankin pilannut rentouden.

En tiedä, mitä bestman kirjoitti paperiinsa, kun hääjuhlaan oli pari tuntia aikaa. Häissä hän takelteli ja jaaritteli jotakin, mikä ei oikein kuulostanut hääpuheelta vaatimattomallakaan skaalalla arvioituna.

Mistä hääpuheessa  on kysymys?

Ei bestmanin nokkeluuden tai puhetaidon todistamisesta. Siinä on kysymys läheisen arvostamisesta niin, että haluaa osaltaan tehdä tämän hääjuhlasta miellyttävän ja unohtumattoman elämyksen.

Sulhanen pyytää bestmanikseen itselleen tärkeän, läheisen henkilön. Bestmaniksi myöntyvä hyväksyy myös tehtävän mukana seuraavan roolin. Bestmanin ei toki ole mikään pakko puhua, mutta jos hän päättää tehdä sen, se pitäisi otta nöyränä ja tehdä hyvin. Parhaimmillaan siitä jää kumpaisellekin elämän kestävä, lämmin muisto.

Mitä puheessa voisi olla?

Koska sulhanen on pyytänyt kyseistä henkilöä tuohon luottotehtävään, heillä on ilmeisesti yhteistä historiaa joko ystävinä tai sukulaisina.  Lapsuudesta ja nuoruudesta löytyy varmasti hauskoja, lämpimiä ja liikuttaviakin muistoja. Ehkä tarina siitä, miten sulhasta pelottivat tytöt, kun hän ensimmäisen kerran meni tarhaan. Tai muuta hassua. Ei kuitenkaan ilkeyksiä eikä nolostuttavia juttuja aiemmista naissuhteista. Satiiri on tyylilajina sen verran vaativa, että sitä en ottaisi valikoimaan häissä lainkaan.

Kokematon bestman onnistuu puheessaan varmimmin, kun

1. puhuu omaa ja kielenparttaan, tuttua murrettaan

2. suunnittelee myönteisen puheensa todella hyvissä ajoin ja sitten omaksuu sen niin hyvin, ettei tarvitse lunttia

3. puhuu aidosti, omana itsenään ja vahvasti hetkessä läsnä ollen

Tuon pariminuuttisen puheen tarkoitus on kohottaa iloista juhlatunnelmaa. Sen ei tarvitse tehdä vaikutusta syvällisillä pohdinnoilla. Se on mukava päättää maljan nostoon hääparin kunniaksi.

Hääpuheen niin kuin minkä tahansa puheen suunnittelua ja pitämistä oppii helposti kursilla. Sellainen on muun muassa Hansalaisopistossa Tampereella 29.4. klo 16 alkaen.


Voin näyttää vähän väsyneeltä, kun tuli katsottua Tappajahai kuudennen kerran...

Voin näyttää vähän väsyneeltä, kun tuli katsottua Tappajahai kuudennen kerran…

Olen jo luonteeltani hyvin suorasanainen ja ilmaisen asiat suhteellisen taloudellisesti. Kasvatukseeni kuului myös sellaisia ”viisauksia” kuin ”Räkänokastakin ihminen tulee, vaan ei tyhjän naurajasta” tai: ”Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa” tai: ”Tyhjät tynnyrit kolisevat”. Onhan siinä ollut opettelemista muuttua tyhjäksi tynnyriksi, joka kolisee sopivasti kokkareilla ”pikkulätinää” eli small talkia.

Luulin joskus 80–90-lukujen vaihteessa, että tuo small talk oli jotakin Ameriikan ihmemaasta taas kerran meille lainattua ja väkisin kulttuuriimme ympättyä. Sittemmin olen ymmärtänyt, että jo isoäitimme ja -isämme taisivat pikkulätinän oikein hyvin.

Kun vieras tuli taloon tai hänet tavattiin kylän raitilla, ei suinkaan käyty suoraan pohdiskelemaan eksistentiaalisia kysymyksiä. Sen sijaan arvioitiin keskustellen senhetkinen säätila, vuodenajan ilmastoilmiöt suhteessa aiempiin vuosiin, vuoden tulo, tai se, mitä oli ehkä odotettavissa, liikkeellä olevat epidemiat sekä nuorison yleisesti tunnettu mahdottomuus.
Aiheista saatiin varovaisesti haarukoiden esiin joitakin, joista voitiin olla yhtä mieltä. Niin saatiin tuntea mukavaa, turvallista yhdessäoloa menemättä sielujen syövereihin. Se hoiti juuri samaa tehtävää kuin small talk. Ilmiö on sukua sille, kun apinalaumassa joku rapsuttelee toistaan: ”Minä viihdyn tässä ja haluan sinulle vain hyvää. Kai sinäkin minulle?”

Luontainen jutustelutaitomme on viime vuosikymmeninä kärsinyt. Meillä on ehkä historiammekin vuoksi syvään juurtunut käsitys, että jos ei ole todella painavaa sanottava, kannattaa olla hiljaa. Kulttuurimme vaatii vakavaa suhtautumista ja asiallisuutta. Nyt me opettelemme siitä poispäin muun muassa Facebookissa ja Twitterissä.

Meidän kulttuurissamme on vielä valtavasti tilaa kevyelle jutustelulle, ilolle, naurulle ja hulluttelulle. Kunpa emme ottaisi itseämme niin hirveän vakavasti!

Viestintä- ja esiintymiskoulutusta http://www.willetway.fi


Elikkä viis euroo!

Elikkä viis euroo!

Elikkä on uusi suomalainen sana. Se tarkoittaa: ”aloitan juuri repliikin, jonka alkuun minulla ei ole mitään kummempaa sanottavaa”.

Kaupan kassalla iloinen tyttö saa näytettyä kaikki viivakoodini valopäälle, painaa enteriä ja sanoo iloisesti: ”ELIKKÄ viis euroo”.

Huomenta Suomi -ohjelman kokki sanoo yhden nopsan aamuruoan laittamisen aikana yhdeksän (9) kertaa ”elikkä”.

Apua, Kielitoimisto! Keksikää meille hyviä uusia ja käytännöllisiä sanoja aloittamaan lauseitamme. Aivan ilmeisesti meiltä puuttuu sana, joka vastaisi jenkkiläistä ilmaisua ”well”, jonka voi sujauttaa oikeastaan ihan mihin vain. Kielteinen, välimerkkityyppinen sana meillä jo onkin, mutta sitä en nyt tähän kirjoita.

Tai voisiko se kassatyttö sanoa vaikka ”Se tekee viis euroo” tai ”Yhteensä viis euroo”. Tai ihan pelkän  ”Viis euroo”. Ja voisiko se aamu-TV:n muuten mukavasti esiintyvä kokkityttö sanoa vaikkapa: ”Sitten sekaan laitetaan…” ja ”Seuraavaksi otetaan…” tai ”Silputaan vihannekset” ihan ilman mitään elikkää.

Sana ”eli” tarkoittaa ”toisin sanoen”, kuten esimerkissä ”Tämä on mustaherukka eli musta viinimarja”.    Sitä ”elikkää” ei ole koskaan ollutkaan, ja sovitaanko, ettei olisi nytkään, jooko?

Viestintäkoulutusta http://www.willetway.fi


Äänettä on hankala narista ääniasioista, joten tässä ensimmäinen ääniblogini:

Narinaa äänen narinasta

Narisetko kuin vanha ovi?

Narisetko kuin vanha ovi?


Putouksen osuville hahmoille on hauska nauraa. Niiden piirteet ovat peräisin yleisistä stereotypioista, joita me kaikki tunnemme. Se tekee niistä yhteistä hupia.

Tänne vain kaikki ylikuluneet muotisanat. Uusien keksijä ja kunniaa ja laakereita!

Tänne vain kaikki ylikuluneet muotisanat. Uusien keksijä saa kunniaa ja laakereita!

Maneeri on esiintyjälle itselleen huomaamaton tapa, jonka yleisö huomaa. Jollakulla maneeri on äänenkäytössä; Jari Sarasvuo toi aikanaan ehkä USA:n-matkoiltaan muistoksi teinityttömäisen äänenpainon nostamisen lauseen loppuun. Suomenkielinen ei tee niin kysymyslauseissakaan eikä Jarikaan varmaan enää. Joku toinen kallistaa päätään aina tietyllä tavalla, joku taas puhuu puolet lauseistaan silmät kiinni. Joku toistaa tiettyjä sanoja, termejä tai muoti-ilmauksia yli tarpeen. Itse tökin silmälasejani ylöspäin useammin kuin tarvitsisi. Näin minulle on kerrottu, itse en ole sitä huomannut. Maneerit ovatkin itselle tiedostamattomia.

Maneereista on oikeastaan haittaa vasta sitten, kun toiset kiinnittävät niihin enemmän huomiotaan kuin itse esitettävään asiaan. Jotkin maneerit toisissa ärsyttävät suunnattomasti. Itse koen nykyään haasteelliseksi katsoa TV:stä erästä ”illan murha -ohjelmaa”, jossa punapäinen tutkija on unohtanut pysyvästi päänsä vinoon.

Niin sanotun hevonpaskabingon pelaaja nauttii aina seminaareissa kuullessaan luennoitsijalta seuraavia muoti-ilmauksia:

toimintakehys, big picture, huippumyyjä, konsepti, ruohonjuuritaso, conversio, pitkässä juoksussa, osaamistaso, prosessi, fokusointi, hajauttaminen, 24/7, arjen johtajuus, verkostoituminen, break-even-point, fasilitoida, utilisaatio, toimintaympäristö, action plan, substanssiosaaminen,  haamuraja, lähiruoka, ydinosaaminen, voimavarat, henkilöstön sopeuttaminen, synergia, case, tilanneherkkyys, dynaaminen, missio, profiloituminen, segmentti, itseohjautuvuus, signaali, resursointi, allokointi, asiakaslähtöisyys, konsepti, funktio, dynamiikka tai  tarpeeton englanninkielinen sana, esimeriksi  ”Se on tosi cool!”, ”Se on up to you!”.

– BINGO!

Moni noista ilmauksista on täyttä käyttötavaraa bisnesmaailmassa tänäänkin. Kielimuoteja kannattaa tarkastella aina välillä siltä kantilta, ilmaisevatko ne oikeasti enää mitään muuta kuin käyttäjänsä profiloitumista ensivaikutelmassa tiettyyn segmenttiin. Tuoreet ilmaukset tekevät kuulijoille hyvää ja saattavat tehdä käyttäjästään kiinnostavamman, jopa saada hänet erottumaan joukosta.
Tärkeintä ehkä on, etteivät muotisanat leviäisi toimistojen seinien sisältä arkikielen puolelle: ”Miisa-Marialle tuntuu olevan haasteellista verkostoitua muiden päiväkotilasten kanssa. Hänen pitäisi fokusoida enemmän toimintaympäristöön ja harjoittaa sosiaalisia taitojaan verkostoitumalla”.

Esiintymis- ja kielenkäyttökoulutusta www.willetway.fi


Amerikkalaisissa elokuvissa älykkyyttä viestitään silmälaseilla.

Amerikkalaisissa elokuvissa esiintyjän älykkyyttä viestitään silmälaseilla.

Tulin kolmivuotisen koulutuksemme ensimmäisenä iltana luokkahuoneeseen kuin muutkin; tuntematta ketään. Jokunen oli tullut jo aiemmin ja valinnut paikkansa sieltä täältä. Menin toiseen riviin ikkunasta, etupaikalle, jotta kuulisin ja näkisin hyvin. Ikkunarivissä vieressäni istui muutama osallistuja, joille aloin jutella.

Kolme vuotta myöhemmin me kahdessa rivissä vierekkäin istuneet viisi ihmistä päätimme koulutuksemme ylimpinä ystävinä ja ystävyys jatkuu. En lainkaan usko, että se tapahtui siksi, että istuimme lähekkäin. Istuimme lähekkäin, koska olimme päättäneet niin tullessamme luokaan ensimäistä kertaa. Se päätös perustui ensivaikutelmiimme, joita emme luonnollisestikaan tiedostaneet.

Väitetään, että ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Ainakin se on todella hankala ja hidas muuttaa.

Miksi ihminen luo ensivaikutelmia?

Ihmisellä on lajia suojeleva tapa muodostaa nopeasti kokonaiskuva uudesta tilanteesta tai henkilöstä. Pitää päättää nopeasti, täytyykö paeta vai jäädä seuraamaan.

Esivaikutelman syntymistapa on kullakin vähän erilainen ja perustuu yksilön älyyn, kokemuksiin, kulttuuriin ja moniin muihin seikkoihin, jotka tekevät hänestä juuri hänet. Se on kuin tutka, joka yhden ilmiön sijasta havaitsee kerralla 20 ilmiötä muodostaen niistä automaattikuvan. Se voi myös erehtyä. Iso sukellusvene tutkassasi saattaakin olla vain parvi pieniä kaloja, jotka näkyvät virheellisesti möhkäleenä. Silloin ensivaikutelmaa pitää voida muuttaa.

Jos kehon kieli, eleet ja ilmeet ovat ristiriidassa henkilön puheen sisällön kanssa, kehon viestiä uskotaan lujemmin. Miksikö? Kehoa ei tiedosteta, joten sillä on vaikeampi valehdella. Emme myöskään hylkää toisen epäilyttäviä sanoja tieten, vaan tiedostamattamme. Ensivaikutelmia ei syntyisikään, jos tiedostaisimme kaikki havaintomme ja tulkintamme niistä.

Mikä kaikki vaikuttaa ensivaikutelmassa?

Ensivaikutelman luomiseen osallistuu kaikki, mikä henkilöstä näkyy, kokonaisuudesta yksityiskohtiin.

1. Lähinnä kokonaisuutta ovat kehon koko ja asento. Väitetään, että pitkät ihmiset saavat keskimäärin suurempaa palkkaa kuin pienet tai lihavat. En ole löytänyt noita tutkimuksia, vain kuullut sellaisista. Kookasta henkilöä saatetaan kuitenkin kuunnella helpommin. Suurikin keho vaikuttaa kuitenkin voimattomalta, jos hartiat ovat kasassa. Onko hänellä surua tai sairautta?

2. Jo näin pian listalla tulee ulkoinen olemus; millaiset vaatteet ja kengät, millainen kampaus, meikki ja millaiset mahdolliset silmälasit hänellä on? Vaatteet ja lähes koko ulkoinen olemus ovat nykyään itse valittuja. Ne paljastavat, millaisena haluamme ympäristömme näkevän meidät. Homssuinen olemus tuo mieleen, ettei henkilö välitä paljonkaan, mitä muut hänestä ajattelevat. Viimeistä hiussuortuvaa myöten huoliteltu henkilö voi olla näyttävä, mutta herättää helposti epäilyksen, että pinta on jostain syystä tehtyä ja erilaista kuin henkilön aito sisus. Kompensoiko hän epävarmuuttaan?

3. Miten hän liikuttaa itseään? Ovatko liikkeet ja eleet suuria vai pieniä, nopeita vai hitaita? Jos hän on esiintymässä, miten hän käyttää tilan? Liikkeiden ja eleiden suuruus korreloi usein itsevarmuuden ja temperamentin kanssa. Monilla suomalaisilla käsieleet ovat hyvin pieniä ja temperamentti on hillitty, jopa ujo.  Texasissa taas kaikki on suurta. Pienieleisyys voi kertoa arkuudesta, epävarmuudesta ja vaatimattomuudesta, mutta se ei tarkoita, että henkilö olisi esiintyjänä heikko. Suurempi ego, korkea-aktiivinen temperamentti, innostus ja omanasiansa tunteminen voivat yhdessä tuottaa suuremmat ja vauhdikkaammat eleet sekä rohkeamman tilankäytön.

Se, että henkilön kehon liikkeet, asento ja eleet ovat hyvässä yhteydessä hänen parhaillaan puhumaansa sisältöön, kertoo rennosta keskittyneisyydestä.

4. Yksi ilmeiden ja tilankäytön yhdistymä on henkilön katse. Esimerkiksi puhujan katse voi olla nauliutunut yhteen tai muutamaan kohteeseen tai se voi osaltaan puhutella kuulijoita voimakkaallakin kontaktilla kohdettaan vaihtaen. Katse kertoo rehellisyydestä ja sanojensa takana seisomisesta. Suora rohkea katse herättää luottamusta, vilkuilijaa pidetään vilunkina. Röyhkeä, ylipitkä katse tai tuijotus puolestaan herättää halun paeta. Hississä ihmiset joutuvat jakamaan tilansa niin että henkilökohtainen reviiri jää – ainakin suomalaiselle – liian pieneksi. Silloin tilaa haetaan katseella; toista ei katsota päin, sillä se olisi liian röyhkeää, tuntuisi liian lähelle tulemiselta.

5. Ihmisen vireystila vaihtelee, mutta esimerkiksi esiintyjän kohdalla aktiivinen vireystila vie viestiä paremmin perille. Se kertoo puhujan innostuneisuudesta omaan asiaansa ja tempaisee kuulijan mukaansa paremmin. Heikko vireystila voi paljastua passiivisuudesta, asennosta ja huonosta ryhdistä, vaisusta äänenkäytöstä ja eleettömyydestä.

Monet ensivaikutelman osatekijöistä ovat nonverbaaleja. Niihin voi kiinnittää huomiota, mutta niitä ei missään nimessä pidä alkaa opetella tai harjoitella. Jos haluat antaa varman ensivaikutelman esiintyjänä, tee läksyt: valmistaudu hyvin, tunne asiasi, nuku riittävästi ja huolehdi ulkoisesta olemuksestasi. Hyvä ensivaikutelma tulee seurauksena.

Ensi kerralla mietitään maneereita.

Esiintymiskoulutusta: Will & Way / Oili Valkila