Kielestä, mielestä, puheesta ja esiintymisestä…

Monthly Archives: joulukuu 2012

Amerikkalaisissa elokuvissa älykkyyttä viestitään silmälaseilla.

Amerikkalaisissa elokuvissa esiintyjän älykkyyttä viestitään silmälaseilla.

Tulin kolmivuotisen koulutuksemme ensimmäisenä iltana luokkahuoneeseen kuin muutkin; tuntematta ketään. Jokunen oli tullut jo aiemmin ja valinnut paikkansa sieltä täältä. Menin toiseen riviin ikkunasta, etupaikalle, jotta kuulisin ja näkisin hyvin. Ikkunarivissä vieressäni istui muutama osallistuja, joille aloin jutella.

Kolme vuotta myöhemmin me kahdessa rivissä vierekkäin istuneet viisi ihmistä päätimme koulutuksemme ylimpinä ystävinä ja ystävyys jatkuu. En lainkaan usko, että se tapahtui siksi, että istuimme lähekkäin. Istuimme lähekkäin, koska olimme päättäneet niin tullessamme luokaan ensimäistä kertaa. Se päätös perustui ensivaikutelmiimme, joita emme luonnollisestikaan tiedostaneet.

Väitetään, että ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Ainakin se on todella hankala ja hidas muuttaa.

Miksi ihminen luo ensivaikutelmia?

Ihmisellä on lajia suojeleva tapa muodostaa nopeasti kokonaiskuva uudesta tilanteesta tai henkilöstä. Pitää päättää nopeasti, täytyykö paeta vai jäädä seuraamaan.

Esivaikutelman syntymistapa on kullakin vähän erilainen ja perustuu yksilön älyyn, kokemuksiin, kulttuuriin ja moniin muihin seikkoihin, jotka tekevät hänestä juuri hänet. Se on kuin tutka, joka yhden ilmiön sijasta havaitsee kerralla 20 ilmiötä muodostaen niistä automaattikuvan. Se voi myös erehtyä. Iso sukellusvene tutkassasi saattaakin olla vain parvi pieniä kaloja, jotka näkyvät virheellisesti möhkäleenä. Silloin ensivaikutelmaa pitää voida muuttaa.

Jos kehon kieli, eleet ja ilmeet ovat ristiriidassa henkilön puheen sisällön kanssa, kehon viestiä uskotaan lujemmin. Miksikö? Kehoa ei tiedosteta, joten sillä on vaikeampi valehdella. Emme myöskään hylkää toisen epäilyttäviä sanoja tieten, vaan tiedostamattamme. Ensivaikutelmia ei syntyisikään, jos tiedostaisimme kaikki havaintomme ja tulkintamme niistä.

Mikä kaikki vaikuttaa ensivaikutelmassa?

Ensivaikutelman luomiseen osallistuu kaikki, mikä henkilöstä näkyy, kokonaisuudesta yksityiskohtiin.

1. Lähinnä kokonaisuutta ovat kehon koko ja asento. Väitetään, että pitkät ihmiset saavat keskimäärin suurempaa palkkaa kuin pienet tai lihavat. En ole löytänyt noita tutkimuksia, vain kuullut sellaisista. Kookasta henkilöä saatetaan kuitenkin kuunnella helpommin. Suurikin keho vaikuttaa kuitenkin voimattomalta, jos hartiat ovat kasassa. Onko hänellä surua tai sairautta?

2. Jo näin pian listalla tulee ulkoinen olemus; millaiset vaatteet ja kengät, millainen kampaus, meikki ja millaiset mahdolliset silmälasit hänellä on? Vaatteet ja lähes koko ulkoinen olemus ovat nykyään itse valittuja. Ne paljastavat, millaisena haluamme ympäristömme näkevän meidät. Homssuinen olemus tuo mieleen, ettei henkilö välitä paljonkaan, mitä muut hänestä ajattelevat. Viimeistä hiussuortuvaa myöten huoliteltu henkilö voi olla näyttävä, mutta herättää helposti epäilyksen, että pinta on jostain syystä tehtyä ja erilaista kuin henkilön aito sisus. Kompensoiko hän epävarmuuttaan?

3. Miten hän liikuttaa itseään? Ovatko liikkeet ja eleet suuria vai pieniä, nopeita vai hitaita? Jos hän on esiintymässä, miten hän käyttää tilan? Liikkeiden ja eleiden suuruus korreloi usein itsevarmuuden ja temperamentin kanssa. Monilla suomalaisilla käsieleet ovat hyvin pieniä ja temperamentti on hillitty, jopa ujo.  Texasissa taas kaikki on suurta. Pienieleisyys voi kertoa arkuudesta, epävarmuudesta ja vaatimattomuudesta, mutta se ei tarkoita, että henkilö olisi esiintyjänä heikko. Suurempi ego, korkea-aktiivinen temperamentti, innostus ja omanasiansa tunteminen voivat yhdessä tuottaa suuremmat ja vauhdikkaammat eleet sekä rohkeamman tilankäytön.

Se, että henkilön kehon liikkeet, asento ja eleet ovat hyvässä yhteydessä hänen parhaillaan puhumaansa sisältöön, kertoo rennosta keskittyneisyydestä.

4. Yksi ilmeiden ja tilankäytön yhdistymä on henkilön katse. Esimerkiksi puhujan katse voi olla nauliutunut yhteen tai muutamaan kohteeseen tai se voi osaltaan puhutella kuulijoita voimakkaallakin kontaktilla kohdettaan vaihtaen. Katse kertoo rehellisyydestä ja sanojensa takana seisomisesta. Suora rohkea katse herättää luottamusta, vilkuilijaa pidetään vilunkina. Röyhkeä, ylipitkä katse tai tuijotus puolestaan herättää halun paeta. Hississä ihmiset joutuvat jakamaan tilansa niin että henkilökohtainen reviiri jää – ainakin suomalaiselle – liian pieneksi. Silloin tilaa haetaan katseella; toista ei katsota päin, sillä se olisi liian röyhkeää, tuntuisi liian lähelle tulemiselta.

5. Ihmisen vireystila vaihtelee, mutta esimerkiksi esiintyjän kohdalla aktiivinen vireystila vie viestiä paremmin perille. Se kertoo puhujan innostuneisuudesta omaan asiaansa ja tempaisee kuulijan mukaansa paremmin. Heikko vireystila voi paljastua passiivisuudesta, asennosta ja huonosta ryhdistä, vaisusta äänenkäytöstä ja eleettömyydestä.

Monet ensivaikutelman osatekijöistä ovat nonverbaaleja. Niihin voi kiinnittää huomiota, mutta niitä ei missään nimessä pidä alkaa opetella tai harjoitella. Jos haluat antaa varman ensivaikutelman esiintyjänä, tee läksyt: valmistaudu hyvin, tunne asiasi, nuku riittävästi ja huolehdi ulkoisesta olemuksestasi. Hyvä ensivaikutelma tulee seurauksena.

Ensi kerralla mietitään maneereita.

Esiintymiskoulutusta: Will & Way / Oili Valkila

Mainokset

Enkelparven tie kohta luokse vie...

Enkelparven tie kohta luokse vie…

Ensimmäinen sooloesiintymistehtäväni koulussa oli laulaa näyttämöllä kuusijuhlantäyteiselle salille ”Heinillä härkien kaukalon”. Seitsemän vuoden iässä ylenpalttiset odotukset tai jännittäminen eivät vielä olleet tuttuja, mutta opettaja antoi varmuudeksi oman vinkkinsä: ”Katso ihmisten päiden yli salin takaseinän tiilejä, niin luulevat, että katsot heitä.” Jos katsoisi ihmisiä, alkaisi jännittää ja änkyttää ja ties mitä kamalaa tapahtuisi.

Lauloin kovaa ja reippaasti, kuten oli opetettu. Katsoin päiden yli, mutta sitten silmäni jostain syystä poimivat äidin katseen yleisön joukosta, ja sulin leveään hymyyn, koska se tuntui niin hyvältä ja turvalliselta. Myöhemmin äiti kertoi, että ulkokohtainen lauluni muuttui tuolla hetkellä koskettavaksi ja kauniiksi.

Siitä on kauan, mutta havainto on edelleen pätevä. Vasta hyvä yleisökontakti vie viestin perille ja koskettaa. Yleisölle puhuminen on aina vuorovaikutusta vaikka olisitkin yksin äänessä. Takaseinälle voi puhua ilman yleisöäkin, eikä se juuri anna palautetta.

Suurehkolle yleisölle puhuessa kannattaa poimia katselleen yleisöstä muutama kiinnostunut henkilö. Kun puhuu tavallaan yhdelle henkilölle kerrallaan, näkee tämän reaktiot ilmeinä ja saa siten jatkuvaa palautetta. Sitä palautetta ei pidä pelätä, sillä se auttaa reaaliaikaisesti tekemään esityksestä paremman.

Vaikka et voi katsoa jokaista yleisösi yksilöä silmiin, kaikille jää vaikutelma hyvästä kontaktista.

Liioitellun pitkä katsekontakti on piinallinen, ja luonnostaankin ihminen katsoo puhuessaan ja ajatellessaan välillä ”kaukaisuuteen”, siis sivuun, ylös tai ulos. Mutta kun ajatus on taas koossa, on paras tarjoilla se katsekontaktin kera.

Hyvä yleisökontakti syntyy siitä, että valmistaudut hyvin, seisot tanakasti asiasi takana, laitat itsesi likoon ja unohdat sitten itsesi täysin. Se välittyy yleisöön ja uskottavuutesi määrittyy sen kautta. Mikään kaavamainen, ennalta harjoiteltu toiminta ei tuo samaa tulosta. Pieni epävarmuus tekee sinut vain inhimillisemmäksi ja tuo yleisösi vain lähemmäs, jos kontakti on kunnossa.

Jos et uskalla katsoa yleisöäsi silmiin, miten ihmeessä voisit vaikuttaa heihin?!

Ensi kerralla puhutaan ensivaikutelmasta.

Esiintymiskoulutusta: Will & Way / Oili Valkila


Esitys menee perille, kun tunnet yleisösi. Tee yleisöanalyysi huolella.

Esitys menee perille, kun tunnet yleisösi. Tee yleisöanalyysi huolella.

Nykyiset puhetaidon oppaat eivät anna paljon painoa yleisön tuntemiselle. Harvoista löytyy sille edes omaa kappaletta. Yleisöanalyysin laiminlyönnillä voi kuitenkin pilata esityksensä tehokkaasti. Täytyyhän minun tietää, keille puhun, jotta tietäisin, miten puhun!

Oman työpaikan palaveriväki on usein aika tuttua, ja sille on melko helppo suunnata viestinsä niin, että se menee mahdollisimman hyvin perille. Jos tutut kuulijat haluaa taivuttaa puolelleen siinä, millainen pikkujoulu järjestetään, on tiedettävä mikä heitä motivoi; mistä kahvasta pitää kääntää.

Presentaatio asiakkaan firmassa vaatii jo pysähtymistä miettimään. Kun esittelet hintavaa jätteenkäsittelyratkaisuasi, jonka toivot asiakkaasi hankkivan organisaatioonsa, paikalla lienee yleisjohtoa, talousjohtaja, tuotantojohtaja, hankintajohtaja, sihteeri, ratkaisun tulevaa käyttäjähenkilöstöä ja mitä väkeä hankintaan onkin vaikuttamassa. Heidät kaikki on vakuutettava asiastasi, ja heidän taustamotiivinsa saattavat olla melko erilaiset.

Noihin erilaisiin tehtäviin on jo valmiiksi valikoitunut erilaisia ihmistyyppejä. Talousjohtaja ymmärtää faktoja ja numeroita. Tekninen johtaja ymmärtää insinöörinä faktoja, ja jakaa tuotantojohtajan kanssa huolen tehokkuudesta. Johtaja miettii investoinnin estoa sekä hyötyjä suhteessa hintaan ja käyttäjäväki käytön helppoutta ja mukavuutta. Sihteeri saattaa olla nopea omaksuja ja innostuja, jolla on kuitenkin vahva vaikutus johtajaan. Tässä palaverissa ei helppoheikki pärjää. Argumenttien on kestettävä kaikkien asiantunteva tarkastelu.

Joku pitää numeroista, toinen taas innostuu designista ja mielikuvamaalailusta, mutta yleisösi voi erota muillakin tavoin: ikä, sukupuoli, kulttuuri, vakaumus ja taustakoulutus ovat vaikuttavia demografisia tekijöitä. Ne vaikuttavat havaitsemis- ja oppimistapoihin ja motivoitumiseen. Siksi yleisöstään on hyvä tietää mahdollisimman paljon noita asioita ennen esitystään.

Voit soittaa ja tiedustella asiakasyrityksestä, keitä kaikkia presentaatioon tulee. Voit tarvita tietoa esimerkiksi siksi, että voit tuottaa riittävän määrän oikeanlaista havaintomateriaalia. Mennessäsi puhumaan toisten järjestämään tilaisuuteen, voit kysyä sen järjestäjältä, mitä yleisöstä on tiedettävissä etukäteen.

Yleisöanalyysistäsi riippuu

  • miten pukeudut
  • miten esittelet itsesi
  • miten puhuttelet
  • millaiset argumentit valitset
  • millaiset sanat toimivat
  • miten havainnollistat asiasi
  • millaista huumoria voit käyttää…

Siitä riippuu, saatko yleisön ymmärtämään asiasi ja onnistutko vaikuttamaan heihin haluamallasi tavalla.

Ensi kerralla puhutaan hyvästä yleisökontaktista.

 

(Kysy esiintymiskoulutusta: Will & Way / Oili Valkila )


Kuuntele yleisösi loppukysymykset tarkasti, niin tiedät, mikä meni perille ja miten asiasi kiinnosti.

Kuuntele yleisösi loppukysymykset tarkasti, niin tiedät, mikä meni perille ja miten asiasi kiinnosti.

Nyt lähestytään jo kiinnostavan ja mukaansatempaavan esityksesi loppua. Pidä pieni tauko ja kokoa ajatuksesi vaikkapa siemaisemalla tilkka vettä.

1. Kun olet käynyt läpi esityksesi kaikki ydinkohdat, kertaa vielä, mitä esitit, ja mikä asiasi keskeinen merkitys on.

2. Pyydä yleisöltäsi palautetta, kommentteja tai kysymyksiä. Kommentointimahdollisuus on hyvä olla mukana, koska kysyminen voi olla haastavaa heti uuden asian vastaanottamisen jälkeen. Se vaatii usein sulattelua. Kommentitkin paljastavat sinulle sen, onko asia mennyt perille niin kuin ajattelit. Ne antavat ehkä vielä mahdollisuuden korjata vastauksessasi jotain oleellista esityksessäsi.

3. Jos niin onnekkaasti käy, että joku kommentoi – puhumattakaan, että joku kysyy jotakin – kuuntele tarkasti. Hänen myöhempi arvionsa esityksesi laadusta voi riippua täysin vastauksestasi, vaikka olisit puhunut hyvin viimeiset puoli tuntia. Osoita, että kuuntelit tarkasti ja arvostavasti esimerkiksi käyttämällä jotain kysyjän käyttämää sanavalintaa tai heittämällä tarkistuskysymys: ”Ymmärsinkö nyt oikein, että tarkoitit kysymykselläsi kaikkia käytettävissä olevia vanhan puupinnan pohjustuskeinoja?” Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Jos ne kuulostavat sinusta tyhmiltä, jokin esityksessäsi ei ehkä ole mennyt aiotusti perille.

4. Suunnittele esityksesi yhteenveto ja päättäminen etukäteen niin hyvin, että voit tehdä sen huolettomasti ja varmasti hyvä yleisökontaktin säilyttäen. Yleisöllesi jää myönteinen kuva esiintymisestäsi ja parempi luottamus esityksesi sisältöön.

5. Jos olet jakanut jonkinlaisen materiaalin, josta kuulijasi voivat seurata esitystäsi ja ehkä tehdä muistiinpanoja, olet varmasti liittänyt siihen myös yhteystietosi, ainakin meiliosoitteesi, josta sinut tavoittaa jälkeenpäin. Jos et ole, liitä ne  esityksesi viimeiseen diaan ja jätä näkyville riittävän pitkäksi aikaa muistiinpanemista varten. Voit myös jakaa käyntikorttejasi tai jättää niitä saataville sivupöydälle. Ehkä joku kiinnostuu asiastasi viipeellä ja haluaa ottaa yhteyttä.

Ensi viikolla tehdään yleisöanalyysi hyvän esityksen pohjaksi!

Oili Valkila


Näytä, piirrä ja kerro! Tekeminen lisää kiinnostavuutta ja antaa sulatteluaikaa kuulijalle.

Näytä, piirrä ja kerro! Tekeminen lisää kiinnostavuutta ja antaa sulatteluaikaa kuulijalle.

Hyvä sisältö saa kuulijoiden korvat hörölle. Se täytyy vain jäsennellä hyvin, että se osuu ja uppoaa ja tuloksena on onnistunut puhe-esitys:

1. Valitse esitykseesi aiheestasi keskeisimmät 3 teemaa ja keskity niiden käsittelyyn.

2. Kerro oma kokemuksesi asiastasi. Se lisää uskottavuuttasi. Jos sinulla ei ole aiheestasi kokemuksia esimerkeiksi, keksi niitä etukäteen ja kysy muilta. Kysy myös yleisöltä kokemuksia aiheesta puhuessasi: ”Onko joku teistä joskus joutunut kuvaamaani tilanteeseen? Mitä teit silloin?”

3. Joskus saat häkellyttävän vaikean tai vaikeaselkoisen kysymyksen yleisöstä. Heitä pallo ovelasti eteenpäin; ”Mitä te vastaisitte kysyjälle?” Pienen keskustelun jälkeen kysyjä on saanut vastauksensa ja sinä pääset eteenpäin.

4. Pysy niin konkreettisissa ilmaisuissa kuin vain voit ja havainnollista, havainnollista, havainnollista… Kuulija arvostaa sinua, kun saat hänet ymmärtämään ja siis tuntemaan itsensä fiksuksi. Jos vain sinä tunnut fiksulta, kukaan ei nauti.

5. Ne kirotut powerpointitkin selkeyttävät asiaasi hyvin tehtyinä. Huonoja ei luonnollisesti kannata näyttääkään, yleisösi on nähnyt niitä jo paljon. Muista, että powerpoint-sivu voi olla myös pelkkä aiheelle keskeinen kuva. Se kertoo kuulijalle, missä mennään juuri nyt ja auttaa jäsentämään. Mahdollisuus jäsentää uutta asiaa on oppimisen – ja kiinnostuksen – edellytys.

Ensi viikolla seuraavat viisi vinkkiä!