Tieke ry:n digikirjaseminaarissa mietittiin tänään muun muassa, tuhoaako lukemisen digitaalistuminen ihmisten keskittymiskyvyn.

Uusissa ilmiöissä on aina nähty mörköjä. Möröissä on se hyvä puoli, että ne hidastavat kehitystä vähän turvallisempaan ja ymmärrettävään tahtiin. Ne on kuitenkin helppo tunnistaa jo historiasta; Sokrates arveli kirjoitetun kielen syövän ihmisten muistin. Gutenbergin irtokirjasintuotannon piti niin ikään tärvellä kauniiden, käsin kopioitujen kirjojen sivistynyt maailma. Videolaitteen piti tehdä lapsista sarjamurhaajia ja kännykän lopettaa kyläreissut ja sosieteeraaminen tykkänään.

Tosi on, että nettilukeminen tapahtuu lyhyissä pätkissä. TL; DR (too long, did’nt read) tulee helposti kuittina puisevaan selvitykseen. Lyhyydellä ei kuitenkaan tarvitse olla suoraa heikentävää vaikutusta keskittymiskykyymme. Lineaarinen tapa edetä kymmeniä sivuja yhdellä istumalla voi jopa kehittyä syvällisemmäksi tavaksi ymmärtää, kun asioissa voi valita eri etenemissuuntia ja lähestymistapoja linkkien kautta. Me kun havaitsemme, ymmärrämme ja opimme asioita eri tavoilla.

Kirjallisuuden maailman tekninen puoli sekä kustannus- ja ansaintalogiikka ovat myllerryksessä, jonka tulos – tai edes välitilinpäätös – ei vielä näy. Niiden myllerryksestä en kuitenkaan kanna huolta. Sen sijaan vähän huolestuttaa se, selviytyykö kirjailija myllerryksestä. Kun laitteet (ipad) sensuroivat sisältöjä ja kustantajan ainoa arvo on taloudellinen, ei uusia kirjailijoita pääse syntymään, koska sellainen on aina suuri taloudellinen riski. Jos kirjailija ei syö leipää, ei kirjojakaan synny – millään tekniikalla.