Kielestä, mielestä, puheesta ja esiintymisestä…

Monthly Archives: syyskuu 2012

Shoppailen mieluusti verkkokaupoissa, koska ne sijaitsevat työpöydälläni. Joskus tosin käyn niissä vain huvittelemassa. Hupi irtoaa siitä, millaisia nimiä vaatteilla nykyään muotikatalogeissa on.
– Kaikki alushousut ovat joko stringejä tai hipstereitä
– Alle polven ulottuvat housut ovat caprit, high waterit, kloksit, stretsit, clamdiggerit…
– Naisten nilkkapituiset, korolliset syyskengät ovat nykyään saapikkaat. Sandaalit puolestaan ovat avokkaat.
– Villalangasta kudottu pitkähihainen, poolokauluksellinen vaate on toppi! Se on köyhentävä laina englannista, jossa toppi tarkoittaa vain yläruumiin (top) pukevaa vaatetta. Mutta tottakai se on hienompaa kuin omakielinen.
Tänä tasa-arvon aikana naisille myös myydään pikkutakkeja ja miehille jakkuja.

Onneksi luetteloissa on sentään kuvia!

Mainokset

Julkisen sektorin tiedotteita ja muuta viestintää lueskellessa päätyy yleensä väistämättä miettimään, keille ne oikein on tarkoitettu. Itse en viestintäkokemukseni, koulutukseni ja ikänikään avulla aina niistä selviä, niin miten sitten Hauhon pappa tai Keravan kollit?

En viitsi kerätä huonoa energiaa mekkaloimalla enempää huonosta viestinnästä vaan kerron hyvän esimerkin: Hämeenlinnan kaupunki on keksinyt selkeän tavan kertoa kaupunkilaisille, mistä raha tulee ja mihin se menee. Päälinjat ja suhteet selviävät kertavilkaisulla grafiikasta. Katso tästä ja klikkaa ”Näytä Veropuu”.

 

 

 

 


Olen lapsesta asti ollut innokas kielen rääkkääjä. Saan parhaat kiksini kielipuolisista vitseistä, ja murreverbaalikot saavat vatsa(lihakse)ni hytkymään.  Nyt olen saanut tämän mahtavan foorumin, jossa viilata pilkkua omalta osaltani.

Ensimmäinen viilauskohteeni olkoon mainokset, joissa ääneen pääsevät henkilöt eivät osaa puhua omaa kieltään. Mainoksen tekemiseen kun ei riitä ihan pelkästään hyvä ääni. Lukijan pitäisi myös sisäistää tekstinsä ainakin sen verran, että kuulostaa, kuin hän ajattelisi, mitä sanoo. Kun tekstin lukee paperilta ja pitää tauot pilkkujen kohdalla, ei hyvältä kuulosta.

Suomalaissanoissa on myös omanlaisensa korostus. Paino yleensä laskee sanan loppua kohti. Kun siihen lisätään yleiset yhdyssanaongelmat,  kuullaan mummonlihaPULlista ja naistennahkaHANSkoista, korostus suuraakkosin merkittynä. Joku voi nyt ajatella, että pienet ovat muijan murheet, mutta kun tuo painon sijainti muuttaa sanan merkityksen! Olen suuri ihmisystävä ja ostan paljon mieluummin naisten nahkahanskat kun naistennahkahanskat.

Mikä on sinun hauskin netissä tai printissä tapaamasi kielikukkanen?